sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Joulua kohti

Tänä viikonloppuna on alkanut tuntua siltä, että voisin vähitellen ajatella jo joulua. Tähän asti olen ollut lähinnä hämilläni, kun meiltä on kyselty joulusuunnitelmia tai kun olen törmännyt joulukamaan kaupoissa. Ulkona vellova tihkuinen harmaus ei ainakaan ole auttanut joulumielen tavoittamista.

Eilen olin pikkujouluissa. Ihan pienesti ja sievästi vain - Touho pullolakkoineen piti huolen siitä, että kotiin piti palata ysiltä. Mukavaa oli irtautua kotoa hetkeksi, ihan pieneksi hetkeksi, ja mukavaa oli palata kotiin, jossa pojat olivat iloisesti vastassa yötamineissaan. Mies oli muistaakseni ensimmäistä kertaa useamman tunnin yksin poikien kanssa, ja hienosti oli pärjännyt. Paremmin kuin minä oikeastaan, koska pojat eivät jostain kadehdittavasta syystä kilpaile isänsä huomiosta samalla tavalla kuin minun.

Tänään oli sitten keskustassa ihan viralliset joulun avajaiset. Viime hetkessä Tiiti päätti haluta päiväunille, joten skippasimme jouluparaatin, mutta pyörähdimme myöhemmin vähän fiilistelemässä kuitenkin. Joulutorttua kahvilassa napaan kiskoessani lausuin ääneen ajatukseni siitä, että tarvitsemme jouluvaloja kotiin. Niinpä suuntasimme valo-ostoksille, ja nyt meillä on parvekkeella kaunis kynttilälyhty, olohuoneessa paperitähti ja keittiössä led-valoilla täytetty lasimalja. (Kuvia olisin ottanut, jos valojen ympäristö olisi ollut vähänkään kuvauksellisemmassa kuosissa. Mutta aika kivasti sotkut katoavat silmistä, kun on tunnelmavalaistus päällä.) Kynttilöiden polttamista sisällä olemme vältelleet vuoden verran tästä tutkimuksesta luettuamme, mutta välillä toki pitää saada ihan oikeaa kynttilän valoakin.


Tiiti on puhunut joulusta jo pitkään, ja erityisesti kodin koristelemisesta. Tavallisesti emme kovin paljon jouluksi kotia laittele, koska emme vietä joulua kotona. Viime joulu oli poikkeus. Olin silloin vuodelevossa vasta sairaalasta kotiutuneena. Se olikin tavallaan paras joulu ikinä. Oikeastaan haluaisin taas viettää joulun kotona, mutta kai meidän on pakko matkata mummoloihin, kun on ensimmäistä kertaa kesän jälkeen siihen tilaisuus. Ajattelin kuitenkin vähän joulua laitella kotiinkin. Ennen nukkumaan menoa käyn vielä etsimässä ensimmäisen tontun johonkin ikkunaan. Voisi olla kiva yllätys Tiitille aamulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, jos kommentoit! Ethän mainitse meitä kuitenkaan oikeilla nimillämme.