Vuosi täynnä!

Touholla oli tänään syntymäpäivä. Minun vauvani on nyt yksivuotias. Snif!

Tuntuu kuin eilen hänet olisi nostettu ensimmäistä kertaa rinnalleni, ja nyt hän jo osoittelee sormella tarmokkaasti haluamiensa esineiden suuntaan ja irrottelee aika ajoin otetta siitä tuesta, jota vasten seisoo. Pienestä tuhisevasta nyytistä on kasvanut tarmokas ja tahtova touhupesä, joka jumaloi isoveljeään ja haluaa päästä kaikkiin tämän puuhiin mukaan - isoveljen innokkuusastetta huomioimatta. Äidin syli on kuitenkin edelleen se paras paikka maailmassa. Eikä äidiltäkään tarvitse kysellä, saapiko tulla.

Jokin kertoo minulle (sangen kovalla äänellä vieläpä), että Touhon toisesta vuodesta ei tule puuttumaan vauhtia, vaarallisia tilanteita tai itkupotkuraivareita. Täältä tullaan, Tahtovat taaperot ry!

Ennen sitä: huomenna kakkua syödessäni taidan tirauttaa parit kyynelet. Ihan puhtaasta onnesta, rakkaudesta ja haikeudesta.

Keho muistaa

Merkillistä, miten asiat jäävät kehon muistiin. Viikonloppuna käytin itkuhälytintä ensimmäistä kertaa Touhon kanssa. Siitä aika ajoin kuuluva kohina (reagointi liikkeeseen) sai minut miltei pois tolaltani. Se oli sama ääni, joka esti minua nukkumasta päiväunia Tiitin vauva-aikana pahimman väsymykseni vallassa. Tällä kertaa väsymys ei ollut yhtä armoton, en ollut edes yksin vauvan kanssa, ja tiesin kaiken olevan kunnossa. Silti joka kerta, kun hälytin kohisi, tunsin epämiellyttävän stressipiikin kehossani. Sydämeni tykytti ja aistini valpastuivat. Olisin halunnut juosta vauvan luo, vaikka tiesin, että se olisi turhaa. Pidättelin itkua enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Jatkossa aion jättää vain ikkunan auki, jos Touho nukkuu parvekkeella. En halua kuulla sitä kohinaa enää koskaan.

Onneksi keho muistaa myös mukavia asioita. Kun Tiiti oli kaksivuotias, siskoni sai vauvan. Sylitellessäni tuota vastasyntynyttä tunsin maidon nousevan rintoihini. Ei kai se oikeasti voinut nousta, mutta tunne oli todella voimakas ja aito. Saman tuntemuksen koin ensimmäistä kertaa Tiitin ollessa neljän päivän ikäinen. Sain hänet silloin syliini keskoskaapista. Pieni ja hauras, letkujen ja piuhojen ympäröimä poikani painautui rintakehääni vasten, käänsi päätään ja nukahti. Minun oli hyvä olla. Aistin jokaisella solullani Tiitin läheisyyden ja rentouduin. Rintojani kuumotti ja pakotti. Maidon tulvahdus. Rakkauden läikähdys.