lauantai 16. maaliskuuta 2013

Se on pyörätuoli!


Pieni lapsi pyörätuolissa herättää mielenkiintoa, missä ikinä Tiitin kanssa kuljemmekin. Välillä kuulemme mitä merkillisimpiä kommentteja asiasta.

"Ovatko nuo jotkut modernit lastenrattaat?"
"Onpa sinulla hieno pyörä!"
"Kiva tuoli sulla."
Ei, se ei ole lastenrattaat sen enempää kuin pyörä tai tuolikaan. Ei myöskään rullatuoli. Se on pyörätuoli. Hieno ja kiva se kyllä on.

"Paljonko tuollainen maksaa?"
Emme tiedä paljonko se maksaa, sillä emme ole maksaneet sitä itse. Oma se ei silti ole. Se on lainassa, ja joku muu saa sen sitten käyttöönsä, kun Tiiti kasvaessaan tarvitsee isomman.

"Onko niitä noin pieniäkin!"
Tosiaan, niitä on erikokoisia ja erimallisia - on tärkeää, että pyörätuoli on juuri käyttäjälleen sopiva. Tähän ensimmäiseen pyörätuoliinsa Tiiti sai valita värinkin itse.

"Voi, noin pieni lapsi on joutunut pyörätuoliin."
Ei Tiiti siihen oikeastaan ole joutunut - päin vastoin: hän on saanut oman tavan liikkua omatoimisesti siellä, missä ei oikein voi kontata. Ja juu, kyllä hän konttaamaan pystyy. Ei pyörätuoli välttämättä tarkoita täyttä liikuntakyvyttömyyttä.

"Osaatko sinä työntää sitä ihan itse?"
Ei pyörätuolia voi sen käyttäjä itse työntää siinä istuessaan. Pyörätuolilla kelataan. Siinä Tiiti on jo oikein taitava.

*****

Edit. Tekstini loppu oli kadonnut jonnekin. Tässä se on nyt:

Joskus naurattaa, joskus harmittaa. Eniten harmittaa silloin, kun huomaan Tiitin menevän hämilleen. Jos puhutaan vaikkapa pyörän työntämisestä, kun tarkoitetaan pyörätuolin kelaamista, niin vaikea on pienen pojan osallistua häntä koskevaan keskusteluun. Hyväähän ihmiset tarkoittavat, mutta joskus on kyllä vaikea päästä heidän ajatustensa lähteille. Ehkä pienen pyörätuolin näkeminen on vaan niin hämmentävää, että ajatus katkeaa kokonaan.

P. S. Pyörätuolissa on neljä rengasta - ei kaksi, niin kuin monet tuntuvat ajattelevan. Aika kiikkerää olisi meno pelkästään niiden isojen renkaiden varassa...

16 kommenttia:

  1. Kiitos Tiiti! Ihmisten hyvää tarkoittavat/uteliaat älyttömyydet on välillä jotakin ihan käsitämätöntä. M:n vamma kun ei näy päälle mä oon kokenut samanhenkisiä keskusteluita kaksosten kohdalla ja ihmisetn vetämät johtopäätökset on välillä myös sillä saralla, no sanotaanko pysähdyttäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain pitää ilmeisesti ihmisten sanoa silloinkin, kun ei oikeastaan osaa mitään sanoa. Joskus jään miettimään keskustelujen järjettömyyttä pitkäksi aikaa jälkeen päin. Sitäkin olen miettinyt, mistä kaikesta olen itse tullut laukoneeksi jotain yhtä tyhjäpäistä... :)

      Poista
  2. Aika hymähdettävän mielenkiintoisia heittoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivätkö olekin. Luulen, että olen kuullut vasta murto-osan siitä, mitä tulen jatkossa kuulemaan...

      Poista
  3. Mulla paras kuulemani kommentti on se, kun pikkupoika hihkui isälleen: "Isi, isi, kato miten hieno mopo!". Liikuin siis silloin sähköpyörätuolilla. Sitä ihmiset muuten nimittävät tosi usein sähkötuoliksi, ja silloin mulla on hauskaa. Sähkötuolihan on teloitusväline :)

    Huonointa on mielestäni taas se, että ihmiset tulevat heti kysymään, miksi olen pyörätuolissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähkötuoli! :D

      Tuota pyörätuolin käyttämisen syytä kyllä kysellään usein. Outoa ja epäkohteliasta tunkeutumista todella henkilökohtaiselle alueelle. :/

      Poista
  4. :) Toivottavasti Tiitillä on hyvä itse tunnu ja pitkä pinna.. niitä/ meitä tulee varmaan olemaan moneksi ja typeriä kommentteja ties kuinka :(

    Mutta on kyllä hienoa, että myös Tiitillä on mahdollisuus liikkua - sielläkin missä konttaaminen ei ehkä mahdollista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiti on tarkka poika ja korjaa kyllä, jos joku puhuu ihan höpöjä. Lähinnä hän saattaa joskus hämmentyä, jos ei oikein ymmärrä, mistä puhutaan.

      Konttaaminen on edelleen Tiitin omin tapa liikkua. Hän haluaisi kovasti kontata sellaisissakin paikoissa ja tilanteissa, joissa se ei oikein ole järkevää. Monessa paikassa annankin kontata katseista piittaamatta, mutta esim. suuri ihmisjoukko estää kyllä konttailun. En halua pojan kuitenkaan jäävän epähuomiossa kenenkään jalkoihin. Varmaan pyörätuoli alkaa ajan myötä näyttäytyä Tiitille itselleen ensisijaisena vaihtoehtona liikkua niissä tilanteissa, joissa se on tarpeen.

      Poista
  5. Kiitos näiden jakamisesta =) tiedänpä mitä odottaa... saamme tänä vuonna toiselle 2v kaksospojallemme ensipyörätuolin. Ensikokeilu ei tulevaa kelaaja kyllä vakuuttanut, hänkin mieluummin liikkuisi omalla konttaustyylillään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kelaaminenkin siitä sitten luonnistuu, kun pääsee kunnolla harjoittelemaan. Tiiti oppi parissa päivässä ohjaamaan yllättävän näppärästi.

      Poista
  6. Hyvä postaus. Itsekin sitä varmaan saattaa tollona esittää outoja kysymyksiä tietämätön kun on, vaikka tarkoittaakin hyvää. Ja on muuten hieno peli. Siis tuo pyörä. Ja tomeralta näyttävä käyttäjä.:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tomera on poika, juu! :) Ja hyväähän kaikki kommenteillaan tarkoittavat ilman muuta. Silti onnistuvat joskus hämmentämään.

      Poista
  7. Kiva kirjoitus. Aika tutuilta tunttuvat nuo ihmisten kommentit. Kukaan ei tosin kehunut omaa ensimmäistä pyörätuoliani hienoksi, ja rumahan ja ihan liian iso se olikin. Onneksi nyt osataan jo tehdä hyvännäköisiäkin ja erikokoisille käyttäjille sopivia pyörätuoleja, joissa rullia on tosiaankin tasan nolla.
    Linkitin blogisi omaan Järjenjuoksua -blogiini.
    Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja linkityksestä! Kiinnostava blogi sulla. Pitää alkaa seurata.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Voi kiitos! Nolostellen muistin juuri, että edelliseenkään en ole saanut aikaiseksi vastata. Ehkä vielä koittaa sekin päivä...

      Poista

Kiva, jos kommentoit! Ethän mainitse meitä kuitenkaan oikeilla nimillämme.