Eilen oli muskarin kevätjuhla. Tiitin ryhmän esitys oli piirileikki, johon kävelytaidottoman Tiitin oli tietysti hankala osallistua. Niinpä hän oli saanut erityistehtävän: hän muodosti kahden opettajan kanssa laululeikkiä säestävän trion. Tiiti soitti marakassia, opettajat viulua ja pianoa. Hienosti meni, ja Tiiti sai nimeltä mainittuna valtaisat suosionosoitukset täpötäydeltä salilta. Minun silmäkulmani kostuivat ylpeydestä.
Mietin sitä, kuinka monta kertaa Tiiti tulee eri yhteyksissä erottumaan joukosta vammansa takia. Kuinka monta kertaa opettajat joutuvat keksimään, kuinka Tiiti voi osallistua tai miten toimintaa saa sovellettua hänen taidoilleen? Parasta olisi varmaan, jos edes välillä koko ryhmä tekisi jotain, mihin Tiitikin pystyy. Tällä kertaa Tiiti oli saamastaan huomiosta onnellinen, mutta miltähän tuntuu pidemmän päälle olla aina erilainen ja erottuva?
Tänään puolestaan juhlimme äitienpäivää tekemällä koko perheen retken Seitsemisen kansallispuistoon. Sää oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Söimme nuotiolla ja tutustuimme luonnon ihmeisiin. Näimme "halaavia" sammakoitakin. Päätimme tehdä pieniä luontoretkiä silloin tällöin. Missään muualla ei saa ajatuksiaan niin hyvin tuuletettua! Ennen lapsia harrastimme retkeilyä jonkin verran. Nyt olisi kiva elvytellä tuota harrastusta, ja tutustuttaa pojatkin asiaan. Se voisi olla meidän perheemme yhteinen harrastus.
Kansallispuistoreissu kuulostaa kivalta. :)
VastaaPoistameillä on päiväkodin kevätjuhla ylihuomenna - ja tietty taloyhtiön kokous just samaan aikaan. Molemamt ois tärkeitä, mutta ensinmäisestä kevätjuhlasta en halua olla pois mistään hinnasta. Ei kyllä mieskään, mutta lupasi uhrautua, jos kuvaamme juhlat videolle kokonaan. Tosin nyt mies mietti että tulisi kumminkin. Olkoon typerät kokoukset. :)
Onneksi tiitiä ei vielä häiritse erilaisuus.
Toivottavasti pääsette juhlaan molemmat. On ne aika liikkiksiä tilaisuuksia. Minä näin Tiitin joulujuhlan huonosti kuvatulta videolta sairaalassa ollessani. Onneksi näin edes niin.
Poista