Tervetuloa!

Keväisenä iltana lenkkeillessäni annoin ajatusten virrata. Olo tuntui hyvältä, vaikka suuri taloudellinen vastoinkäyminen painoikin mieltä. Mietin edellisenä iltana leikkipuistossa lasta kiikuttaessani kokemaani vapauden ja täyttymyksen tunnetta. Melkein 4-vuotiaan kiikkujan rajaton riemu tarttui minuunkin. Unohdin rahahuolet, annoin naurun tulla ja nautin juuri siitä hetkestä. Tunsin eläväni täyttä elämää. Ei se täydellistä ole, mutta ihan hyvää kuitenkin.

Lenkkipolkuni varrella koivuissa oli hento viherrys, krookukset ja narsissit kukkivat jo kunnolla muiden kukkien vielä odottaessa nuppuina. Aurinko paistoi matalalta häikäisten välillä. Tunsin rennon ja lämpimän olon virtaavan liikunnan puutteen rasittamaan kroppaani. Tunsin myös ajatusteni kirkastuvan kolmikuisen vauvan yöheräilyjen puuduttamissa aivoissani. Löysin hienoja sanoja, upeita vertauksia ja kiinnostavia näkökulmia. Halusin perustaa blogin, jotta voisin jakaa näitä ajatusten helmiä muillekin.

Koska läppäri ei kuulu peruslenkkeilyvarustukseeni, jouduin odottamaan hieman. Lapsiperheessä se "hieman" venähti melkein viikoksi. Tuona aikana unohdin jo kaikki ne ainutlaatuiset ajatukset, joista minun oli tarkoitus kirjoittaa. Ehkä ne vielä tulevat mieleen. Yritän ottaa niistä kiinni yksi kerrallaan ja saada puettua ne sanoiksi. Ehkä kannattaisi lähteä taas lenkille.

Tervetuloa mukaan Ihan hyvään elämään!