Eilen tuli puhelu sairaalasta. Kysyttiin, pääsisikö Tiiti leikkaukseen ensi keskiviikkona. Olin kuin puulla päähän lyöty - juurihan meille tuli kutsu Botox-arvointiin kuun lopulle. Luulin, että kyse oli samasta asiasta, mutta eipä tietenkään ollut. Palaset alkavat loksahdella kohdilleen.
Tiitin lonkat ovat vaarassa luksoitua. Siksi tehdään tenotomia eli jänteen katkaisu reidenlähentäjiin ja lonkankoukistajiin. Ihan järjettömän kuuloinen toimenpide näin maallikon mielestä. Katkaistaanko ne jänteet kokonaan? Mitä lihaksille sitten tapahtuu? Toisaalta ihan sama, kunhan ehkäistään se lonkkaluksaatio.
Botoxia puolestaan on tarkoitus pistää ilmeisesti pohkeisiin. Tänään hoitaja soitti uudestaan, ja kertoi, että pistokset voidaan tehdä samassa yhteydessä leikkauksen kanssa. Silloin ne pistääkin kirurgi eikä neurologi niin kuin alun perin oli tarkoitus. Nyt minua vaan mietityttää, miten pistoksia ollaan yhtäkkiä automaattisesti tekemässä, kun alun perin piti mennä arvioon pistosten tarpeellisuudesta. Pitää soittaa asiasta vielä lastenneurolle.
Olemme mieheni kanssa aika jännittyneitä leikkausta odotellessa. Pieni poikamme joutuu kokemaan kipua ja jännitystä sairaalaolosuhteissa. Onneksi isä voi yöpyä sairaalassa patjalla. Minun pitää luonnollisesti olla kotona Touhon takia - tai sitten Touhonkin pitäisi yöpyä sairaalassa, mikä tuskin olisi mielekästä.
Nyt pitäisi osata kertoa tulevasta operaatiosta Tiitille sopivalla tavalla. Lääkärinlaukku kaivettiin tänään esiin, kun astmalääkäri antoi siihen ihan oikeita lääkärinvälineitä. Ehkä sen kautta voisi alkaa jutella myös leikkauksesta
Jos jollakulla on kokemusta ja vinkkejä tämänkaltaisen asian kertomisesta lapselle, niin mielelläni otan vinkit vastaan. Muutenkin mielelläni kuulisin (tai siis lukisin) kokemuksia niin jänneleikkauksista kuin Botoxin pistämisestäkin. Epätietoisuus kaikesta on suuri.
Isot tsempit leikkaukseen!!!! Onneksi nämä lapsoset tuntuvat toipuvan paaaaaaljon nopeammin kuin aikuiset.
VastaaPoistaJa toivottavasti saatte vastauksia kysymyksiin. Näettekö vielä lääkäriä ennen leikkausta? Tai soittakaa ihan rohkeasti perään, jos ette näe. Minulle tulee ainakin aina vasta puhelun/lääkärin tapaamisen jälkeen kysymykset ja sitten kilkuttelen perään.
Juurikin kirjoitin sivuten tätä aihetta. Tosin niin päin, että miten puhumaton lapsi voisi kertoa kokemastaan. Mutta me ollaan nyt luettu erilaisia lääkärikuvakirjoja. Ja juurikin leikitty sairaalaleikkejä. Näitä sairaalaleikkejä muuten käytettiin ihan sopparilla asioiden käsittelemiseen lapsilla.
Kertoisiko joku teille miten tuolloin leikkauksessa edetään? Jos vaikka joku nalle tai nukke menisi leikkaukseen ja sitä kautta kertoisitte mitä tuleman pitää?
Huomasinkin postauksesi aiheesta pian omani kirjoittamisen jälkeen. Sairaalasta tuli kivannäköiset kirjaset, joiden myötä asiaa voi hyvin valaista lapselle. Kirjastoon en vielä päässyt, mutta noista nyt aloitamme. Lääkärileikkejä varmaa leikimme myös. Voi että tämä jännittääkin kovasti! En meinaa saada edes nukuttua.
Poista