Eilen tai tänään tai jossain vaiheessa äskettäin meni kymmenentuhannen kävijän raja rikki tässä blogissa. Huisia! Vakituisia lukijoita näyttäisi olevan 11, joten jos he eivät ole käyneet lukemassa blogia n. 940 kertaa kukin, niin teitä lienee ruudun takana useampiakin. Entäpä jos ilmiantaisitte itsenne? Vaikka kommenttina tähän viestiin tai ihan liittymällä lukijaksi. Kiinnostaisi tietää, onko teitä siellä 15 vai 50. Jos vaikka vielä kertoisitte, mikä blogissa kiinnostaa, ja mistä haluaisitte lukea jatkossa, niin aina parempi.
***
Eilen kävimme pienellä iltakävelyllä ja päädyimme naapuritalon pihaan. Siellä oli arviolta 4-6-vuotiaita lapsia leikkimässä rosvoa ja poliisia. Tiiti seurasi innoissaan juoksentelua ja pyrähteli pyörätuolillaan lasten perässä. Häntä pyydettiin vanginvartijaksi, mutta ihan siihen hän ei uskaltanut. Kovasti oli poika kuitenkin innoissaan leikistä, ja taisi välillä vähän kauempaa vartioidakin kelmejä. Olisipa mahtavaa, jos tuohon porukkaan pääsisi Tiitikin joskus mukaan! Pitää vilkaista toistekin, mitä naapuripihassa tapahtuu. Meidän pihassa ei ole oikein ollut leikkiseuraa tarjolla.
Tänään vietettiinkin sitten vaihteeksi kotipäivää, kun Tiitin ääni katosi miltei kokonaan. On/off-flunssailua on kestänyt jo kaksi viikkoa. Kurjaa, mutta ei auta nyt kuin koettaa lepuuttaa poikaa. Puhumattahan tuota papupataa ei saa olemaan, vaikka kuinka yrittäisi selittää, miksi nyt kannattaisi pysyä hiljaa. Parhaiten puheen saa taukoamaan, kun saa pojan keskittymään johonkin täysillä - Pikku Kakkoseen esimerkiksi, tai kirjan lukemiseen.
Kokosimme tänään yhdessä palapelejä, ja huomasin, että Tiiti on kehittynyt siinä lajissa kesästä. Hahmottaminen on aika ailahtelevaista, mutta kun oikea paikka palalle löytyy, se loksahtaa siihen helpommin kuin aikaisemmin. Hieno juttu! Edistystä tapahtui myös huomattavilla saroilla: Tiiti nukahti yksin omaan huoneeseen päiväunille ja oli koko päivän kuivana ilman vaippaa. Onko meillä jo iso poika? Kovaa vauhtia siihen suuntaan ollaan ainakin menossa.
Ilmoittaudun lukijaksi.Olen edesmenneen erityisen ihanan erityislapsen äiti.Lueskelen näitä blogeja ja seilailen netin ihmellisessä maailmassa.Teidän vointi,terapiat ja jaksamisia käyn lukemassa.
VastaaPoistaHuolettotomia syksyisiä päiviä perheellenne.
T.Anne
Kiitos! On aina ikävä kuulla lapsen menehtymisestä. Otan osaa.
PoistaIlmoittaudun vakkarilukijaksi! Minulla pikkukeskosena syntyneet kaksostytöt ja tytöillä kaverina poika, jolla cp-vamma ja liikkuu pyörätuolilla teidän Tiitin tapaan. Tiitin kuulumisia ja sinun ajatuksia ja tunnelmia käyn kurkkimassa.
VastaaPoistaKiva, että CP-vammaisten lasten vanhempia on eksynyt tänne. On teillä aikamoinen paletti kasassa siellä! Toivottavasti kaksosilla menee hyvin - ja tietysti pojalla myös.
PoistaNiin ja nyt siis tajusin vasta, että se poika olikin tyttöjen kaveri eikä veli... Terkkuja kaikille silti! ;)
PoistaTäällä myös vakilukija, jolla ei ole Bloggeria. (En siis näy tuossa lukijajoukossa, vaikka ahkerasti teidän päivityksiä seuraankin.)
VastaaPoistaKivasti ja elämänmakuisesti kirjoitat teidän arjesta. Näitä lapsiperheblogeja enimmäkseen täällä netissä seuraan. Toki Tiitin erityisyys tuo vielä lisämaustetta blogin seuraamiseen, kun törmää kaikenlaisiin juttuihin, mitä ei omassa elämässä joudu miettimäänkään (niin kuin nuo teidän sairaalareissut).
Minä puolestani luen sinun blogiasi. Pitääkin päivittää se tuohon omaan listaan.
PoistaKiva, jos tunnet saavasi uusia ajatuksia täältä. Eihän näitä erityislapsen kanssa esiin tulevia asioita joudu kuka tahansa kohtaamaan, mutta hyvä, jos mielenkiintoa ja ymmärrystä löytyy.
Minäkin pistäydyn harva se päivä. Kahden liikuntavammaisen lapsen äitinä löydän teidän arjesta paljon yhtäläisyyksiä meidän arkeen. SWASHit, seisomatelineet, dallari ja pyörätuoli ovat meillä jokapäiväisessä käytössä. Ortopedin kontrolleissa ja lonkkaröntgenissä käydään. Lisäksi sinulla on hyvä blogilista tuossa sivussa, siitä sitten jatkan seuraaviin blogeihin. :)
VastaaPoistaKiva, kun käyt lukemassa. Apuvälineistä haluan postata joskus ihan kunnolla erikseen. Ne ovat niin olennainen osa arkea. Teillä vielä kahden kanssa.
PoistaBlogilistani vaatii päivittämistä. En ole muistanut lisätä siihen moniakaan seuraamiani blogeja.
Minäkin ilmoittaudun, tosin aloitin lukemaan blogiasi vasta eilen. Itselläni ei täällä tunnuksia/blogia ole, mutta seurailen muutamia. Olen viime joulukuussa lähihoitajaksi valmistunut, nykyään sosiaalialaa opiskeleva nuori. Ehkäpä tuosta johtuen tämäkin blogi kiinnostaa. Kaikkea hyvää ja ihanaa syksyä teidän perheelle!
VastaaPoistaKiitos! Toivottavasti innostut lukemaan jatkossakin.
PoistaSeuraan yhä. Suurin syy taitaa olla tuo oma nelivuotias CP-poika.
VastaaPoista-Jappisenmama-
Kiva, kun olet pysynyt mukana!
PoistaKuten varmaan arvaatkin, eksyin blogiisi, kun olit käynyt kommentoimassa minun blogiani! Siitä sitten jäi pieni uteliaisuus päälle, että mitäköhän niille ihan hyvää elämää viettäville nyt kuuluu, ja nykyään piipahdan täällä jo aika säännöllisesti. Kirjoitat arjen asioista kivasti ja luettavasti, tykkään siitä! En järin ole kovin runollisen tai tajunnanvirtamaisen ilmaisun ystäviä. :)
VastaaPoistaMinun pitää myös ehdottomasti kiittää sinua siitä, että blogiini tulee tätä kautta päivittäin paljon liikennettä!
Hienoa, jos muutkin ovat löytäneet blogisi kauttani! Olen iloinen siitä, että annat perspektiiviä ajatuksiin niin blogillasi kuin kommenteillasi täällä.
PoistaJosko minäkin ilmoittautuisin vakilukijaksi tässä. Klikkasin jossakin vaiheessa blogiisi toisesta "eritysestä" blogista, ja mielenkiinnolla pysähdyin lukemaan ajatuksiasi ja kuulumisianne. Osin varmasti kiinnostusta lisää oma työ vaikeavammaisten ft:na (muutamasta kuvasta päätellen vielä samalla sairaanhoitopiirialueella), saa hiukan perspektiiviä ammattilaisnäkökulmaan sieltä lapsen toiselta puolelta :). Aurinkoista ja mukavaa syksyä teidän koko perheelle!
VastaaPoistaKiitos ja kiva, kun ilmoittauduit! Mainiota, että löytyy vammaisuutta eri vinkkeleistä tarkastelevia ihmisiä lukijajoukosta.
PoistaMinäkin ilmoittaudun. Eksyin joskus etsiessäni tietoa cp-vammasta ja jäin seurailemaan mukavan kirjoitustyylisi takia. Olen juuri valmistunut lastentarhanopettaja ja siksi lapsiperheblogit kiinnostaa:). omia lapsia ei vielä ole, mutta toivottavasti pian niitäkin. Itselläni erityislapsitausta (vaikea lukihäiriö ja adhd sekä lapsuusajan reuma), joten ehkä siksi myös nuo erityisyyteen liittyvät asiat saa palaamaan blogiisi yhä uudelleen:). Mukavaa loppuviikkoa!
VastaaPoistaTervetuloa! Kiva, kun ilmoittauduit. Hienoa, että jaksat perehtyä erityislasten elämään.
Poista