Ajatus ei kulje. Väsyttää. Pojat sairastavat toista viikkoa. Tiitille nousi eilen taas kova kuume. Touho on tukossa, syö huonosti ja nukkuu vielä huonommin. Minä en saa nukkua ikinä. En ikinä.
Kuulemma nalkutan. En myönnä. Olen väsynyt ja turhautunut. Silloin mikä tahansa sanomani voi kuulostaa nalkuttamiselta. Varsinkin, jos väsymys painaa vastaanottajankin mieltä.
En halua kadottaa itseäni. En halua, että kadotamme myöskään toisemme.
Haaveilen ehjistä öistä, omasta ajasta ja parisuhdeajasta.
Ehkä vielä joskus.
Hei.
VastaaPoistaSuuri kiitos blogistasi. Löysin tänne muutama viikko sitten. Osuvasti olin tällöin esikoiseni (1,5v) kanssa ensimmäisellä tutkimusjaksolla TAYS:n LO2:lla. Se mitä kirjoitat lapsesi keskosuudesta, cp-vammasta, ajatuksistasi ja tunnelmistasi, koskettaa kovasti ja menee paikoin suoraan ihon alle.
Toivotan sinulle ja perheellesi oikein mukavaa syksyä, ja ennen kaikkea nyt pikaista paranemista.
Jatkossakin blogiasi seurailee NT
Kiva, jos blogini kiinnostaa. Tervetuloa!
PoistaSaatteko te muuten kotiapua?
VastaaPoistaVoi kunpa ehtisit ja saisit nukkua.. :(
Perhetyöntekijän voisin pyytää tänne joskus. Ehkä alkaisi olla sen aika. Mieluummin ennen kuin väsähdän kokonaan. Tänään nukuin itsekäästi aamulla kymmeneen asti ja annoin perheen miesväen selvitä keskenään. Teki hyvää! Lisää tätä!
PoistaJaksamista ja voimia ja jaksamista ja lämpimiä ajatuksia...
VastaaPoistaKiitos!
Poista