Alkuhuomautuksena mainittakoon, että sain jo kerran saamani tunnustuksen myös Pyörii, pyörii!:ltä ja Poikkeamalta. Kiitos heille! Mukavaa, että blogistani tykätään. En nyt kuitenkaan riehaannu niin, että jakaisin tunnustusta eteenpäin enää toista tai kolmatta kertaa.
***
Piirtelin tänään Tiitin kanssa. Alku oli innostunutta ja keskittynyttä. Sitten yhtäkkiä kaikki meni pieleen. Väärää väriä meni väärään paikkaan, väritetyllä alueella näkyi valkoista ja kaikki olisi pitänyt pyyhkiä pois. Monta aukeamaa lehtiöstä itkuisesti tuhrattuamme alkoi pieni piirtäjä vähän taas innostua. Yhdessä kynää pidellen piirsimme metroraiteet, metron ja metrotunnelin. Sitä kelpasi isillekin esitellä.
Tiitillä on visio, hyvin tarkka visio. Hän tietää, miltä haluaisi kuvan näyttävän. Kädet vaan eivät tottele, viiva ei tyydytä ja värittäminen on vaikeaa. Turhautuminen purkautuu kiukkuna, itkuna ja omaan maailmaan sormi suussa uppoamisena. Ristiriita vision ja taidon välillä on suuri. Lopputulos ei ole täydellinen. Maailma voi romahtaa siihen.
Tunnistan tuossa itseni. Murrosikäisenä ompelin paljon vaatteita. Tein tarkkaa ja huolellista jälkeä, halusin joka tikin olevan täydellinen. Kaikesta tarkkuudesta huolimatta joskus mokasin pahasti. Ainoa ratkaisu oli purkaminen - mikä tarkoitti sitä, että minä itkin ja isäni käytteli ratkojaa. Sitten pyyhin kyyneleeni ja ompelin uudestaan. Täydellisesti.
Miksi kaikista luonteenpiirteistäni juuri tämän on pitänyt periytyä Tiitille? Käsien vapina asettaaa rajansa tekemisen tekniikalle. Laitan toivoni nyt siihen, että visio ja taidot lähentyvät toisiaan vuosien varrella. Ehkä löytyy oma tyyli, jossa epätarkkuus on valttia. Ehkä löytyy ainakin malttia harjoitella lannistumatta.
***
Loppuhuomautus: Flunssa on hellittänyt otettaan Tiitistä, mutta iskenyt kyntensä Touho-parkaan. En ole juuri nukkunut. Olen hoivannut. Tuudittanut, niistänyt ja lääkinnyt. En osaa laittaa suppoa. Siksi meillä käytetään suun kautta otettavaa mikstuuraa. Mies ei edes tiedä, mikä on suppo.
Ja toinen: Tiiti konttailee jo hienosti, kun uskaltaa. Ihanaa vauhdin hurmaa! Tänään katsoimme, kuinka Leo-Pekka Tähti tykitti taas uuden ME:n. Tiiti arveli joskus itsekin kelaavansa yhtä hurjaa vauhtia. Siinä onkin hyvä esikuva!
No eipä olisi minunkaan kuviksenopet varmaan uskoneet, että musta tulee jonain päivänä "sarjakuvapiirtäjä" ;)
VastaaPoistaSiinäpä toinen oiva esikuva Tiitille! Tykkään muuten tosi paljon Pätkistäsi.
PoistaVoi kiitos! :) ehkäpä jonain päivänä saan aikaiseksi peräti albumin!
VastaaPoistaOstan sen ensimmäisenä!
PoistaHei
VastaaPoistaMinkä ikäinen lapsesi nyt olikaan? Oletteko ajatelleet tietokoneavusteisia piirto-ohjelmia? Käden motoriikkaakin on toki hyvä harjoittaa, turhautumisen ei kuitenkaan soisi kenellekään muodostuvan luovuuden esteeksi. Piirto-ohjelmilla (esim. Paint) värittäminen alue kerrallaan melko paljon helpompaa :)
Nimim. 5-vuotiaamme oppi läppäriltä lukemaankin (googlaili riittävän monta kertaa kissojen ja koirien kuvia :))
Tiiti on nyt 4-vuotias ja kovasti tietokoneista kiinnostunut. Suunnitelmissa on hankkia iPad tai muu tabletti, jota voisi käyttää monenlaisiin kehittäviin juttuihin. Piirtämistä en ollut edes ajatellut, mutta kiitos hyvästä vinkistä!
VastaaPoistaKirjaimet Tiitiä kiinnostavat kovasti, ja voisi ehkä hyvinkin alkaa kokeilla googlailua. Tiedän jo, mikä on ensimmäinen hakusana: metro!