Kirjaimet ovat kiinnostaneet Tiitiä jo pitkään, ja viime viikkoina ihan erityisesti. Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta kokosanamenetelmän käyttöön ottamisesta, mutten ole saanut aikaiseksi. Nyt Tiiti kyselee päivittäin, miten milloin mikäkin sana kirjoitetaan, mitä tuossa lukee ja miksi päiväkoti alkaa samalla p:llä kuin Pankow (joka on Berliinin kaupunginosa ja metrolinjan U2 toinen pääteasema, jos joku ei tätä tärkeää yleissivistykseen kuuluvaa tietoutta satu hallitsemaan).
Piruuttani soitin äidilleni pari päivää sitten ja pyysin häntä tuomaan tullessaan jonkun aapisen, joita tiedän hänellä olevan useita. Niinpä täällä on eilisillasta asti luettu aapista. Ihan hupilukemiseksi sitä tarkoitin, samalla toki hyödyksikin. Tiiti on osoittanut, että rauta taitaa lukemisrintamalla olla todella kuuma. Tänään hän on oppinut lukemaan ainakin nämä tärkeät tavut: a, aa, i, ii, ai, u, uu, ui ja au, joista viimeinen on vaikein.
Tätä ennen Tiiti on tunnistanut sanoina ainakin oman nimensä (jonka osasi muuten myös kirjoittaa järjestämällä kirjainlaput oikeaan järjestykseen, ja jonka tunnisti nimekseen, vaikka kirjainlaput olivat sikin sokin), sanan "isi" ja pikkuveljen nimen. Muista en ole ihan varma. Miltei kaikki kirjaimet ovat hallussa (ensimmäisinä Tiiti oppi aikoinaan suomen kielen keskeisimmät kirjaimet c, g ja z). Kirjainten ja äänteiden yhteys on selvästi avautumassa: s suhisee, p paukahtaa, sanojen alkukirjaimet löytyvät hyvin.
Olen mykistynyt. Ja innoissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, jos kommentoit! Ethän mainitse meitä kuitenkaan oikeilla nimillämme.