Väsymystä on edelleen ilmassa. Jokaisen pienenkin asian tekeminen vaatii ponnistelua ja suurelta tuntuvia päätöksiä. Ruuanlaitto on onneksi sujunut, kunhan vaan olen ensin osannut päättää, mitä kokkaan. (Kovin palkitsevaa tosin ei ole se, että Tiiti sanoo olevansa nälkäinen ja kysyy, mitä ruokaa on -
ja vastauksen kuultuaan sanoo, ettei tykkää siitä, vaikkei ole edes
nähnyt ruokaa tai koskaan ihan vastaavaa syönyt. Jos Tiitiltä
kysyttäisiin, meillä syötäisiin joka toinen päivä kalapuikkoja ja joka
toinen päivä pinaattilettuja.) Kaikki muut kotihommat sitten tökkivät senkin edestä. Illalla sain siivottua Tiitin leikkinurkkauksen. "Apua! Täällä ei ole yhtään lelua lattialla. Voi eii!", kommentoi Tiiti. Veikkaan, että huomenissa niitä leluja taas löytyy lattialta.
Touholla on taas/edelleen korvatulehdus. Kaksi viikkoa sitten
neuvolalääkärin kurkatessa korviin oikea oli ihan terve, mutta vasen
tärykalvo samea. Nyt varsinaisessa korvakontrollissa molemmat olivat
selvästi tulehtuneet. Eipä tässä muuta kuin uutta lääkekuuria kehiin.
Jospa se lopulta auttaisi. Nythän Touho on ollut enemmän tai vähemmän
räkäinen ja yskäinen syyskuun alusta asti. Kiva olisi nähdä, millainen
poika olisi ihan terveenä.
Iloinen mieli tuli yllättävältä taholta. Soittelin viime viikolla Kelan puhelinpalveluun Tiitin hakemusten käsittelyvaihetta tiedustellakseni. Ystävällinen virkailija laittoi hakemuksiin kiirehtimispyynnön ja välitti soittopyynnön käsittelijälle. Tämä soittikin tänään ja kertoi, että vammaistukea on jatkettu (en tullut kysyneeksi mihin asti), allasterapiaa myönnetty ja toimintaterapian jatkuminen vuoden vaihteen jälkeen turvattu. Kerrankin nopeaa palvelua Kelalta! Muilla asioilla ei ole edes kiire, mutta allasterapia on kiva saada käyntiin heti. Menemmekin jo ylihuomenna polskimaan.
Jostain pitäisi löytää nyt virtaa jaksaa tämä pimeä syksy. Päivä toisensa jälkeen tuntuu valuvan käsistä. Haluaisin nukkua öisin ja saada päiviin selkeän rytmin, mikä ei nyt Touhon sairastellessa ole oikein onnistunut. Liian usein metsästän koko päivän mahdollisuutta saada nukkua, ja petyn, jos sitä mahdollisuutta ei tule. Ehkä voisin keskittyä metsästämään mieluummin valopilkkuja jokaisesta päivästä. Koska onhan niitä. Tänään Kela, huomenna tanssitunti, ylihuomenna allasterapia - ja joka päivä lasten hymyt. Niitä onneksi riittää.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, jos kommentoit! Ethän mainitse meitä kuitenkaan oikeilla nimillämme.