Taloudenpitoa

Reilun kuukauden kuluttua rahavirta tililleni ehtyy huomattavasti, kun vanhempainpäivärahakausi loppuu. Niinpä olen harjoitellut tiukan linjan budjetointia. Olen kantanut ruokaa mukanani sieltä, missä olen hinnat lähikauppaa halvemmiksi huomannut ja olen jättänyt ostamatta farkut (koska en kuitenkaan olisi löytänyt sopivia). Eilen tein kuitenkin jotain epätoivoista. Menin Hulluille päiville säästämään.

Heräsin kuudelta, että ehtisin ajoissa. Aamutoimien jälkeen pakkasin tykötarpeet reppuun ja Touhon kantoreppuun, hyppäsin bussiin ja menin jonottamaan Stockan takaovelle. Tähtäimessä oli saada halvat lennot Amsterdamiin - ystävälläni on siellä päin piakkoin häät, joten matka olisi edessä joka tapauksessa. Olin paikalla viisi minuuttia ennen kuin vuoronumeroita alettiin jakaa, ja sain numeron 66. Aikaa tungeksia muita ostoksia hoitamassa siis riitti.

Olin tarkkaan suunnitellut tarvittavat ostokset. Kyseessä oli viisi artikkelia, joista kolmen ostamista oli kaavailtu jo kuukausikaupalla ja hintavertailuja tehty. Nyt oli tartuttava tilaisuuteen. Nopeasti sainkin nämä ostokset tehtyä. Sitten oli vuorossa kaksi pienempää juttua, joiden hankkiminen tulisi joka tapauksessa eteen lähitulevaisuudessa poikien kasvaessa. Niitä maksamaan päästäkseni jonotin 45 minuuttia. Ihan oikeasti. Kun niitä lentolippujakin piti odotella, niin mikäs siinä.

Touho oli mahtava ostoskaveri. Hän nukkui hyvät unet, heräsi tyytyväisenä ja ihmetteli ihmisvilinää kantorepusta käsin. Monet kanssaostajat pysähtyivät lirkuttelemaan Touholle ohi kulkiessaan. Ehkä juuri Touhon ansiosta sain pidettyä pääni kylmänä enkä jättänyt leikkiä kesken. Seurasin ostoshysteriaa ympärilläni ja naureskelin koko tilanteelle. Eräs rouva jonotti ainakin sadan vuoronumeron verran ostaakseen yhden pölyhuiskun. Toisella oli katalogissa värillisiä muistilippusia kymmenittäin. Ehkä hän käy ostoksilla vain kahdesti vuodessa. Ja minä itse siinä mukana euron kuvat silmissä kiiluen.

Kassalle vihdoin päästyäni huomasin ilokseni, että olin onnistunut tavoitteessani välttää heräteostoksia. Ainakin melkein. Kassajonossa nimittäin mukaan tarttui Kimble-peli, joka on lapsuuteni suosikkeja. Pitäähän pojille se jossain vaiheessa opettaa. Ladottuani rahat tiskiin suuntasin Finnairin myyntipisteeseen, jossa oli tuskainen tunnelma. Vielä oli viitisentoista ihmistä ennen minua vuorossa. Touhon ansiosta minulle järjestettiin istumapaikka, ja juttuseuraa riitti. Viime hetkessä Touho hermostui, ja jouduin hoitamaan varauksen kiukkuavaa vauvaa hyssytellen. Sain kuitenkin lentoni hommattua, ja pääsin pois tungoksesta. Ihana vapaus, ihanan raikas ulkoilma!

Koko loppupäivän olin ihan pyörryksissä kokemastani. En jaksanut tehdä kotona enää mitään. Lounaaksi söin edellisen päivän tähteitä, päivälliseksi tein niin pikaista ruokaa kuin kaapista löytyneistä aineksista osasin. Siinä välissä nukuin kunnon päiväunet Touhon kanssa. Tänään eilinen kotitöiden tekemättömyys kostautui siten, että aikomukseni ripustaa ensin pyykit ja keittää sitten espressoa muuttui teon tasolla muotoon "viikkaan ensin edelliset pyykit kaappiin, jotta voin ripustaa narulle uudet, sitten tyhjennän tiskikoneen, jotta voin latoa sinne tiskialtaasta ja -pöydältä likaiset astiat, jotta voin pestä espressopannun, jotta voin keittää kahvia".

Työstä käy tämä säästäminen.